Olin aiemminkin tietämättäni törmännyt älykortteihin, mm SIM korttien ja luottokorttien suhteen, mutta digitaalisen maailman ID kortti oli ihan uusi juttu kunnes sain sellaisen työnantajaltani omaan käyttööni. Ensimmäiset testikortit joita IT-osaston jätkät käyttivät koulutuksissa olivat vain valkoisia, mutta oman kortin saavuttua postitse IT-osastolle asennettavaksi siinä oli värillisellä painatuksella niin työnantajan logo & tiedot kuin omat perustietoni ja vieläpä valokuvan kera. Kortin sisällä on tosiaan lisäksi vahvalla suojauksella turvatut tietoni aina digitaalisesta kuvasta muihin perustietoihin, kuten syntymäaikaan, työntekijänumeroon ja muihin tunnistamiseen liittyviin tietoihin.

Ensimmäinen käyttökerta omalla kohdallani oli eilen aamulla, kun saavuin työmaalle. Kortti toimi moitteetta kulunvalvontajärjestelmässä, IT-osaston heput asensivat kortille jonkin yhteensopivuus sertifikaatin, jolloin kortti toimii meidän kulunvalvonnassamme suoraan. Vaivatonta ja helppoa. Istahdin läppärini äärelle, ja laitoin kortin USB-porttiin kiinnitettyyn lukijaan. Windows aukesi heti kysyen vain lyhyen PIN koodini ja siinäpä se työpöytä oli – ei enää parin kuukauden välein vaihtuvaa isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja vaikka mitä sisältävää salasanarumbaa, jossa 90 % ainakin omista tutuistani käytti kaikille tuttua ”Helmikuu20!” ideaa… Taustalla kirjautumisessa joku Microsoft AD liittymä kuulemma, joka juttelee kortin sertifikaatin kanssa sekä työnantajan HR järjestelmänkin kanssa.

Eipä siinä sitten muuta kuin Outlook auki, SAP-logon auki sekä muutama verkkoasema ja töiden pariin. Ihmettelin ensin että mites tämä näin nopeasti onnistui, kunnes tajusin että mitään erillisiä salasanoja kone ei enää kysellytkään. Kahvitauon jälkeen kertaalleen PIN koodin ja se siinä – työn pariin.

Ruoka-tauon jälkeen kävin vielä ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, ja tunnistautuminen sujui ihan hyvin. Toki kun tulin takaisin, antoi kortti suoraan sisäänpääsyn sijaan välillä piippauksen ja lukija portilla käski naputella PIN-koodin. Ihmettelin ensin, mutta naputteltuani nelinumeroisen tunnukseni, ovi aukesi ilman ongelmia – nähtävästi ovat määritelleet että kyselee välillä sitä myös kulunvalvonnassa. Kysäsin IT-osastolta ja jätkät nauroivat että heiltäkin kysytään nykyisin PIN joka kerta palvelinhuoneeseen tai suojattuun varastoon mennessä, muutoin harvemmin. Tuli fiilis, että tämä on huomattava parannus entiseen.


 

Osa 1: Kortin käyttökokemuksia – Asiakastarinoita